Turistiko, politiikkaa rantabaarissa

Pienet rukoushuoneet ja kirkot

muistuttavat synnistä, katumuksesta, lohdutuksesta,

vanhojen naisten mustat mekot ja huivit kuolemasta.

Vanha, mennyt aika ja tämä uusi rinnakkain,

mikään ei muutu, mikään ei unohdu.

Vielä elossa olevien kertomukset sodasta, saksalaisista,

lyhtypylväisiin hirtetyistä,

juntasta, vuorilla asumisesta, nälästä.

Muistot.

Mitään ei unohdeta.

Risteyksessä nainen sytyttää kynttilän, tekee ristinmerkin, kiiruhtaa pois autojen lomitse.

Baarit ovat täyttyneet. Isolta screeniltä.

Jalkapalloa. Kreikka-Saksa.

Teatteriseurue Ateenasta.

Katsomossa ihmiset ympäri kaupunkia, lähikylistä.

Laatikkonäyttämö.

Esitys alkaa.

Farssia. Kansankomediaa a´la commedia del´arte.

Ennen ensimmäisen näytöksen puoliväliä katsojat reagoivat esitykseen

puhumalla näyttelijöiden päälle. Huutelemalla. Osa lähtee pois.

Suoraa toimintaa.

Sinnikkäimmät katsovat näytelmän loppuun.

Avartava teatterinkatselukokemus.

Ateenassa

Ateena yöllä. Olemme kävelleet koko päivän etsimässä herroille uutta bouzukia.

Se on kaunis. Ja ennen kaikkea kuulostaa hyvältä ja vahvalta.

On aika juhlia. Elämä on runsasta täällä. Ihmisiä, halauksia, riitoja ja taas halauksia, suukkoja, yhteisiä aterioita.

Päädymme kuuntelemaan rembetika musiikkia. Viiniä pöytään. Juttelemme muusikoiden kanssa. Neljältä yöllä paikka on täynnä ateenalaisia. Osa jatkaa yötä vielä kulman taakse, jossa soittaa ja laulaa toinen arvostettu "rebel".

Seitsemältä aamulla nukahdan onnellisena kaikesta.

Vuorilta laaksoon

Laskeudun alas vuorilta ystäväni luota. Kävelen pitkin kapeaa hiekkatietä. Kolmipyöräiset lava-autot keikkuvat pitkin vuoristotietä. Kävelen pienen munkkiyhteisön luostarin ohi .
Iltapäivän aurinko paistaa kuumana. Siesta aika ruokailun ja seurustelun jälkeen. Aika uinuu.
Kävelen alas kaupunkiin. Muutama auto. Moottoripyörän rouhea startti. Ja albaanit töissä punatiilisillä katoilla. Hiivin portaat ylös. Ehdin ottaa vielä kunnon siestan, ennen iltarientoja.